Tutkielmassa laajennetaan tekijän aikaisemmin esittämää käyttäytymisen stokastista kenttäteoriaa. Osoitetaan, että alunperin käyttäytymisen ja kognition tarkasteluun esitetty formaali järjestelmä soveltuu myös kvanttimekaanisen tapahtumisen kuvaukseen. Tapahtumista tarkastellaan systeemien siirtyminä tilasta toiseen diskreetteinä siirtymäaskelina. Myös aika käsitellään diskreettinä variaabelina. Systeemin tilan aktualisoitumisen kunakin ajan hetkenä määrää mahdollisten tilojen todennäköisyyksien vektori, tilavektori y . Tilavektorin muutoksen aika-askeleen aikana määrää siirtymä- eli transitiotodennäköisyyksien matriisi.
Kognitiivinen prosessi kuvataan rakenteeltaan samanlaisessa järjestelmässä erityisessä yksilön kognitiivisessa tila-avaruudessa ja kognitiivisessa ajassa tapahtuvana stokastisten valintojen ketjuna. Probleemanratkaisutilanteessa kognitiota tarkastellaan reaalisen ongelmatilanteen simulointina.
Toisin kuin fyysisiä systeemejä kognitiota määräävät todennäköisyydet ovat muistin ja odotusten vaikutuksesta ehdollisia - yleensä varsin kompleksisella tavalla. Mallin testaaminen voi siksi tapahtua vain pelkistetyissä laboratorio-olosuhteissa. Empiirisestä soveltamisesta annetaan esimerkki 4. luvussa ja liitteessä 7.
Luvussa 6 osoitetaan, millä tavalla malli on tulkittavissa Kurt Lewinin topologisen psykologian esityksen modernisoinniksi. Luvussa 7 tarkastellaan tajuisen ja fyysisen välistä suhdetta tapahtumisen yleisen kuvauksen käsitteistössä.
Avainsanoja: Kvanttimekaniikka, kvanttihyppy, kognitio, tilavektori, transitiotodennäköisyys, stokastinen prosessi, oppiminen, kenttä, valenssi, ryhmäprobleema, Kurt Lewin.