Runoja. Gummerus 1946
Tuhansien linnunratojen joukossa
on yksi tavallinen linnunrata
- ei suurempi eikä pienempi muita.
Sen linnunradan miljoonien tähtien keskellä
on yksi tavallinen tähti.
Sen tavallisen tähden kiertolaisten joukossa
on yksi piskuinen, kieppuva kiertolainen.
Ja sen kieppuvan kietolaisen pinnalla
niinkuin pisteitä
kummallisia kaupunkeja...
Ja kummallisissa kaupungeissa
niinkuin hämähäkinseittiä
- katuja.
Pienen kadun
viidennen talon
kolmannen ikkunarivin
kuudennesta ikkunasta
katselee kauas vakavaotsainen nuori mies.
Hän keskustelee Luojansa kanssa
asiantuntevasti,
miten tämän maailman järjestäisi...
(Lokak. 1946)
Kun sinua katson,
sokaistun näkemästä puhkeavan kesän kirkkautta.
Viivy siis,
että uusi kevät välähtäisi sydämeeni,
kun sinä kerran tullessasi taas
hymyillen katsot silmiini puistotiellä, lehmusten alla.
(26.5.1946)
Rypyssä otsin ja rykien
puhukoot suuria tietojaan arvoista ja tarkoituksista
ja laatikoot viisaita oppeja kaikkeuden laeista.
Tiedän:
Vain sinun silmiäsi varten on aurinko,
että se niihin sulana kultana heijastuisi.
Ja tähdet ovat kaikki sinun silmiäsi varten,
että ne niiden kimaltavassa, vihertävässä hymyssä
kylpisivät.
(Vain sitä minä ihmettelen vielä,
kuinka ne eivät mielettöminä syöksy radoiltaan,
kun sinä suljet silmäsi hetkeksi niiltä.)
(26.5.1946)
Niinkuin ruskea, solakka kätesi
joskus hiljaa, lämpimänä hipaisee
minun ruskeaa kättäni,
niin hipaisevat sinun hymysi minun hymyjäni
niinkuin kevyet, silkkisulat siivet.
Niinkuin sinun pehmeä, suloisentarmokas olkapääsi
kevyesti tuupaten koskettaa
minun laiskaa olkapäätäni,
niin meidän ajatuksemme nauraen tyyppivat toisiaan
loikaten auringonkirkkaita teitään.
(14.6.1946)